keskiviikko 25. tammikuuta 2017



Siinä sinä makasit
kuulaalla ihollasi loistit valon lailla,
valkeana yön pimeydessä.

Odotin,
toisaalta taaskin turhaan.

Odotin kosketusta, onnellisuutta,
hellyyttä, huomiota
enkä yhtäkään niistä saanut.

Pettymys mustamaalaa suhdettamme pimeässä yössä.

Hymyilee sinulle,
minulle näyttää persettä.

AJATUS MENNEESTÄ






Kynttilä syttyy, kynttilä sammuu

Minä en.
Palan kuin kituva liekki,
himmeästi, hiljaa ja kauan.

Kipu ahdistaa, aika kuluu.
Hiljaa ja kauniisti himenee valo.

Sammuu elämän liekki,
jättäen jälkeensä vain savun.

Pienen ikiaikaisen merkin,
olen täällä.

Sen pienen merkin siitä
että minäkin joskus paloin,
olin oikeasti olemassa.