PIMEYS

pimeys

kuin varjo syvällä sisimmässäni

se seuraa

päivään uuteen ja eiliseen

sitä en voi karkottaa

en päästää menemään

sillä onhan se osa minun maailmaani

osa minua

se osa jota olen pyrkinyt pakoon jo pitkään

mutta karkuun en pääse

en vaikka juoksisin henkeni edestä

sillä kuka muka saisi varjonsa katoamaan

sammuttamatta valoa sisältään?

AJATUS IHMISESTÄ

tuntuu

kuin elämä ei olisi minua varten

leijun tunnottomana

päivään seuraavaan

en kuule

peitän silmäni pahuudelta

en halua tietää

en tahdo

haluan pois

nopeasti ja kivuttomasti

tahdon ikiuneen

antakaa minun vain lipua ajasta ikuisuuteen

SINÄ

sinä

minulle niin rakas äiti

sinulta olen oppinut

sinulle olen opettanut

sinusta olen tullut

antaisin sinulle elämäni

antaisin kaiken sen vain sinun vuoksesi

ei kuolema

ei mikään sinua minulta voi viedä pois

sinä

minulle niin kovin rakas äiti

sinuun minä uskon

aina viimeiseen päivääni asti

ANTEEKSI

on niin paljon ajatuksia,

tunteita,

kokonaisia lauseita

joita pidin sisälläni kaikki nämä vuodet

en saanut sanotuksi

vaikka kuinka tahdoin

ja nyt kaiken tämän jälkeen

olen pahoillani

niin kovin pahoillani

että kaiken sen sanomattoman

tahtoisin huutaa maailmalle

kahdeksan pientä kirjainta

mutta niin suuri tarkoitus

anteeksi

ONNELLINEN SINUSTA

kaiken sen jälkeen

en ole vihainen

olen kiitollinen

kiitollisempi kuin koskaan aikaisemmin

sait minut tuntemaan rakkauden,

sait minut elämään

tunsin sen vapauden,

sen jota olin etsinyt vuosia

sen tunsin kanssasi

tunsin myös surun,

surun joka viiltää syvemmälle ja syvemmälle

sinussa näin tulevaisuuteni

perheen, koiran, omakotitalon

sen pienen sinisen mökin saarella,

saarella joka olisi sinun sydämesi

olen pahoillani

niin pahoillani että annoin sen kaiken mennä

valua hukkaan

niin täydellisen ihmisen annoin vain mennä pois elämästäni

ehkä vielä joskus sinä palaat,

ja olemme onnellisia uudestaan

onnellisempia kuin koskaan aikaisemmin

kaiken tämän jälkeen en ole katkera

vain onnellinen, 

onnellinen sinusta