sunnuntai 20. joulukuuta 2015
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
MUSTAVALKOINEN ON MAAILMA
elämä on minulle mustavalkoista
harmaata massaa
joka leijuu
leijuu ympärilläni
siinä yritän suunnistaa
yritän kahlata päivästä päivään
kaipaan värejä
se minulta puuttuu
onni
onni elämästä
keskiviikko 29. huhtikuuta 2015
ENKELEITÄ
kuin enkeleitä ovat ne
kaikki itseään satuttavat,
maallisen muodon ottaneet rauhan lähettiläät
eivät jaksa,
jaksa tätä maailmaa
etsivät sisäistä rauhaansa
unohtaaksen ulkopuolen pahuuden
etsivät reittiä sisimpäänsä,
hiljaisuuteen,
siihen seesteiseen tunnelmaan
joka rauhoittaa
tahtovat takaisin
enkelten maahan
sinne mistä ovat tulleetkin,
rauhaan ja hiljaisuuteen
kuin enkeleitä maan päällä he ovat
mutteivat varjele muita
sillä eivät voi pelastaa edes itseään
keskiviikko 22. huhtikuuta 2015
ETSIN MUTTEN LÖYDÄ
se syvenee
ottaa minussa vallan
olen kadottanut otteen
otteen elämästä
kaiken sen
himon
halun
ilon
joka minua kannatteli
enkä edes tiedä
olenko valmis etsimään
saatikaan löytämään
sitä enää koskaan
torstai 19. maaliskuuta 2015
PIMEYS
pimeys
kuin varjo syvällä sisimmässäni
se seuraa
päivään uuteen ja eiliseen
sitä en voi karkottaa
en päästää menemään
sillä onhan se osa minun maailmaani
osa minua
se osa jota olen pyrkinyt pakoon jo pitkään
mutta karkuun en pääse
en vaikka juoksisin henkeni edestä
sillä kuka muka saisi varjonsa katoamaan
sammuttamatta valoa sisältään?
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
AJATUS IHMISESTÄ
tuntuu
kuin elämä ei olisi minua varten
leijun tunnottomana
päivään seuraavaan
en kuule
peitän silmäni pahuudelta
en halua tietää
en tahdo
haluan pois
nopeasti ja kivuttomasti
tahdon ikiuneen
antakaa minun vain lipua ajasta ikuisuuteen
lauantai 14. maaliskuuta 2015
SINÄ
minulle niin rakas äiti
sinulta olen oppinut
sinulle olen opettanut
sinusta olen tullut
antaisin sinulle elämäni
antaisin kaiken sen vain sinun vuoksesi
ei kuolema
ei mikään sinua minulta voi viedä pois
sinä
minulle niin kovin rakas äiti
sinuun minä uskon
aina viimeiseen päivääni asti
torstai 12. maaliskuuta 2015
ANTEEKSI
on niin paljon ajatuksia,
tunteita,
kokonaisia lauseita
joita pidin sisälläni kaikki nämä vuodet
en saanut sanotuksi
vaikka kuinka tahdoin
ja nyt kaiken tämän jälkeen
olen pahoillani
niin kovin pahoillani
että kaiken sen sanomattoman
tahtoisin huutaa maailmalle
kahdeksan pientä kirjainta
mutta niin suuri tarkoitus
anteeksi
ONNELLINEN SINUSTA
kaiken sen jälkeen
en ole vihainen
olen kiitollinen
kiitollisempi kuin koskaan aikaisemmin
sait minut tuntemaan rakkauden,
sait minut elämään
tunsin sen vapauden,
sen jota olin etsinyt vuosia
sen tunsin kanssasi
tunsin myös surun,
surun joka viiltää syvemmälle ja syvemmälle
sinussa näin tulevaisuuteni
perheen, koiran, omakotitalon
sen pienen sinisen mökin saarella,
saarella joka olisi sinun sydämesi
olen pahoillani
niin pahoillani että annoin sen kaiken mennä
valua hukkaan
niin täydellisen ihmisen annoin vain mennä pois elämästäni
ehkä vielä joskus sinä palaat,
ja olemme onnellisia uudestaan
onnellisempia kuin koskaan aikaisemmin
kaiken tämän jälkeen en ole katkera
vain onnellinen,
onnellinen sinusta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)