pimeys
kuin varjo syvällä sisimmässäni
se seuraa
päivään uuteen ja eiliseen
sitä en voi karkottaa
en päästää menemään
sillä onhan se osa minun maailmaani
osa minua
se osa jota olen pyrkinyt pakoon jo pitkään
mutta karkuun en pääse
en vaikka juoksisin henkeni edestä
sillä kuka muka saisi varjonsa katoamaan
sammuttamatta valoa sisältään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti